LYYRITYKSIÄ


INDIGONSININEN KYYHKY

Olkapäälleni laskeutuu lintu – nokassaan sininen sinetti ja laulamattomia lauluja.
Takaraivoni hiekkarannoilla raivoaa äänetön pohjoistuuli.
Rinnassani rämisevä peltikatto on vaiti.
Muurahaiset ovat rakentaneet huomaamattani keon varpaideni väliin.
Keuhkoissani hengenvedot kuin ydinräjähdyksiä, joista ei kuulu pihaustakaan.
Kuolema ripottelee jo tuhkaansa ihoni alle.
Päältä päin olen hehkeä, kuulas – raikas ja notkea kuin kesäsateessa tanssiva ruohonkorsi.


HIEKKA KÄY VÄHIIN

Peippo teki pesän nutturaani.
Se pudottelee höyheniä tyynylleni.
Sieluni vastarannalla kiiski puhaltelee kuplia viinilasiini.
Se sekoittaa mereni tyynet ajatukset.
Rintalastani alla unenhaltija vilistää nuottiviivastolla sävelpeninkulmia.
Sen hiippalakin poimussa maleksii kuu.
He laulavat juostessaan yön kuningattaren aariaa.
Se saa minut hengästymään.
Vanamon kellojen helinä kantautuu korvanlehdistäni kohti simpukkaa.
Käännyn katsomaan kuinka hiekka valuu ja käy vähiin.


JUHLIEN JÄLKEEN; UNELMAT HUKASSA

Ikimeri meurusi tukkani sen tuhannen sekaisin.
Kieltäni polttaa eilispäiväinen drinkki -sekoitus jaloviinaa ja alhaisia salamaniskuja.
Tein aarrekartasta nuotion, koska minun oli kylmä.
Nyt en enää tiedä mistä unelmoin.


MANAUS

Onko Jumalalla vielä käyttöpäivää jäljellä?
Myydäänkö Buddhaa jo puoleen hintaan?
Onko itse puhdistettava sakransa ja energisoitava kehonsa?
Pitääkö itse syöpänsäkin hoitaa?
OM OM – omalaatuista hyminää, hyrinää, hyörinää, pyörinää.
Manaan ja meditoin.
Yhteytän kehoa ja mieltä.
Yhdy nyt!
Parane pirulainen, pahan juuri, katajanmarja, rotan hammas. Katkero, vihan pakana, saastaisen äpärän kupera kypärä.
Toivoa, toivoa. Aina on toivoa.
Toivon tämän perkeleen suon silmään, iäisen aallon pohjalle.
Ulisen universumille. Huudan äitiä ja armon aikaa.
Rikon jokaisen kristallipallon. Ei toteudu ennustus.


ELOSSA ELOKUUSSA

Hyttysten konserttikiertue on päättynyt.
Viulusolisti laski Juoutsenlampeen 999 munaa.
Keväällä kuullaan taas moniäänistä sävelkulkua.

Kivikkokilkka kiipeilee terassin kaiteella kiinnittelemässä tunnelmavalaistusta.
Kurjenpolvi istuu nojatuolissa, kutoo pitkää liilanpunaista villasukkaa.
Kuunlilja keittää marja-aroniamehua, ei tule syysflunssaa.

Männyn uuman uurteissa lorisee rankkasade.

Ilta haluaa mennä ajoissa nukkumaan.
Sen lempikupissa höyryää vihreää yrttiteetä.
Se sammuttaa valot jo ennen iltauutisia.

Seuraa ja jaa:
error100
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

16 Replies to “LYYRITYKSIÄ”

  1. Huppista Marik💓

    On niin valmista runoa, että voisit kysellä joltakin runoihin keskittyneeltä kustantajalta mahdollisuuksia painattaa kirjaksi.

    Runoissasi on kaunis sisältö ja rytmi, paljon ihmisyyttä ja ajatuksiiin pysäyttävää ilmaisua. Omat tunteet koskettavat lukijan tunteita melko voimallisesti.
    Harvinaista hopeakielillä sottelua🎸🎸🎸❣️🎸❣️

  2. Niin kirkasta ja kuulasta niin väkevää ja voimakasta niin mahtavan upeaa runoilua sä oot taitava Marika.

  3. Sinulla on uskomaton Pegasoksen siivestä tehty sulkakynä jonka hurmiossa pääsi suoltaa itkettävän kauniita tuntoja elämän monimuotoisuudesta ❤️ Kiitos että saan osuuteni siitä

  4. Olet kyllä taitava kirjoittaja❤️ Ihana lukea näitä. Niin sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Oot niin paras❤️