NRO 26. ÄLÄ UNOHDA KUOLEMAA ELÄMÄSSÄ, ÄLÄKÄ ELÄMÄÄ KUOLEMASSA

Viime vuonna minulla oli suuri kunnia saada kätellä kuolemaa.Hän tuli yllättäen, kutsumatta kotiini.Keitettiin siinä sitten hyvät kahvit. Kuolema leikkasi viikatteellaan pitkosta paksut palaset vasta paistettua pullaa. Istuttiin kupit kädessä sohvalla ja vaihdettiin kuulumisia.Törötti siinä, ei ollut kiireitä.Tuli nälkä, keitettiin perunat Continue reading NRO 26. ÄLÄ UNOHDA KUOLEMAA ELÄMÄSSÄ, ÄLÄKÄ ELÄMÄÄ KUOLEMASSA

NRO 25. RESILIENSSISTÄ EI OLE PULAA

Minulta usein kysytään, miten ihmeessä pystyn elämään sen tiedon kanssa, että minulla on parantumaton syöpä? Mitkä ovat selviytymiskeinoni? Nykyään muotisanaksi on noussut resilienssi.Se tarkoittaa sitä henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan Continue reading NRO 25. RESILIENSSISTÄ EI OLE PULAA

NRO 24. ELÄKKEELLÄ OLEVA SAIRAANHOITAJA YRITTÄÄ EDELLEEN PELASTAA HENKIÄ

Istun työterveyslääkärin vieressä. Tuijotamme tietokoneen ruutua, jossa pomoni ja hänen pomonsa näkyvät kasvottomina ympyröinä. Ääni sentään kuuluu.Käymme läpi kulunutta kahdeksaa kuukautta tällä keuhkosyöpämatkallani. Kerromme lääkärin kanssa pomoille, että haemme minulle sairaseläkettä.“Tarkennan vielä, ettet siis enää ikinä ole tulossa töihin?” pomo Continue reading NRO 24. ELÄKKEELLÄ OLEVA SAIRAANHOITAJA YRITTÄÄ EDELLEEN PELASTAA HENKIÄ

NRO 23. OLENKO PARANTUNUT KEUHKOSYÖVÄSTÄ?

Poissa patit, pahkurat, tuumorin perkeleet ja mellakoivat metastaasit. BLING. Keuhkot täynnä pelkkää tähtipölyä. Olenko nyt sitten terve? Olenko parantunut keuhkosyövästä? En ole. Tähän asti olin keskittynyt vain pysymään hengissä, uskomaan ihmeisiin. Ja nyt kun ihme tapahtui, se olikin tavallaan vain Continue reading NRO 23. OLENKO PARANTUNUT KEUHKOSYÖVÄSTÄ?

NRO 22. TÄSMÄLÄÄKE AUTTAA TÄSMÄLLISESTI

Yritin olla reipas ja päätin lähteä käymään labrassa pyörällä. Koko matkan henkeä ahdisti. Tuntui, että olin täysin voimaton. Pelkäsin, että syöpätilanne olisi pahentunut, koska vointi oli heikentynyt. Istuin penkillä terveyskeskuksen pihassa ja itkin. Onneksi se ei ollut oman työpaikkani piha, Continue reading NRO 22. TÄSMÄLÄÄKE AUTTAA TÄSMÄLLISESTI

NRO 21. KREETA – MERI, VUORI JA ELÄMÄ

MINÄ JA MERI Ennen pelkäsin merta. Ehkä siksi, että sen suuruus oli liian vaikea käsittää. Sen äärettömyys oli minulle liikaa.Nyt kellun selälläni Egeanmeren pontevasti keinuvilla aalloilla kuin meritähti. Vain kasvoni ovat veden pinnalla, kuuntelen kohinaa. Taivaanranta on purppuraa. Auringonlaskun aikaan Continue reading NRO 21. KREETA – MERI, VUORI JA ELÄMÄ

LYYRITYKSIÄ

INDIGONSININEN KYYHKY Olkapäälleni laskeutuu lintu – nokassaan sininen sinetti ja laulamattomia lauluja.Takaraivoni hiekkarannoilla raivoaa äänetön pohjoistuuli.Rinnassani rämisevä peltikatto on vaiti.Muurahaiset ovat rakentaneet huomaamattani keon varpaideni väliin.Keuhkoissani hengenvedot kuin ydinräjähdyksiä, joista ei kuulu pihaustakaan.Kuolema ripottelee jo tuhkaansa ihoni alle.Päältä päin olen Continue reading LYYRITYKSIÄ

NRO 19. KEPIN KANSSA KÖPÖTTELEVÄ KEUHKOSYÖPÄLÄINEN

Eilen tuli kuluneeksi viisi kuukautta siitä, kun keuhkosyöpäni todettiin. Ensin iski sokki ja järjetön kuolemanpelko. Sitten alkoi erikoissairaanhoidon rumba, jossa sai taistella, vaatia, kyseenalaistaa ja pitää puoliaan pysyäkseen hengissä. Sitten hyviä kohtaamisia, lääkäri joka kuunteli ja hoitajia, jotka ymmärsivät mitä Continue reading NRO 19. KEPIN KANSSA KÖPÖTTELEVÄ KEUHKOSYÖPÄLÄINEN

NRO 18. KARVAHATTUKUMARAT

On löydettävä balanssi, keinulaudan keskikohta, elämisen neutraali tasapainotila.Ei pidä vetää pelkkää ituhippilinjaa, eikä kitata jokaiseen auringonnousuun asti juhannussimaa.Ei ole terveellistä joogata liikaa, voi tulla liian joustavaksi. Ei sovi meditoida itseään liian korkealle tasolle, ettei ala liidellä, kun ei osaa sitten Continue reading NRO 18. KARVAHATTUKUMARAT