NRO 25. RESILIENSSISTÄ EI OLE PULAA


Minulta usein kysytään, miten ihmeessä pystyn elämään sen tiedon kanssa, että minulla on parantumaton syöpä? Mitkä ovat selviytymiskeinoni? Nykyään muotisanaksi on noussut resilienssi.
Se tarkoittaa sitä henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erityisesti vaikeissa tilanteissa. Voin kertoa, että resilienssiä meikäläiseltä löytyy, niin sinultakin. Se kaikki voima, jota näissä elämän syvimmissä vesissä tarvitaan, on sisällämme.

https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on

Syöpädiagnoosistani on nyt 9 kuukautta. Tuntuu, kuin siitä olisi jo vuosia. Alkushokin laannuttua löysin sisältäni valtavan määrän voimaa ja keinoja selviytyä. Käyn nyt pintapuolisesti läpi niitä asioita, jotka minut on pitäneet järjissä ja hengissä.

1. IHMISET
Alusta asti ympärilläni on ollut valtava määrä ihmisiä, jotka ovat aidosti olleet tukenani. Olen saanut heiltä kaikilta ihan hurjan määrän voimaa ja energiaa. Jokainen tsemppiviesti ja rukous ja lämmin halaus ovat kantaneet kaikista synkimpienkin hetkien yli. Blogin/muun somen kautta minuun on ollut yhteydessä aivan tuntemattomatkin ihmiset, jotka ovat eläneet tätä polkua vierelläni. Jokainen kohtaaminen on ollut merkityksellinen.

2. LUKEMINEN
Olen kahlannut läpi aivan valtavan määrän henkistä kirjallisuutta. Mitä viisauksia, huh. Välillä kirjat ovat todella korkealentoisia, on keskityttävä tarkasti sisällön äärellä, jotta kaikki ne viisaudet avautuvat. Tällä hetkellä voisin suositella esim. Joe Dispenzan Yliluonnolliseksi tai Eckhart Tollen Läsnäolon voima – kirjoja.

3. KIRJOITTAMINEN
Todella terapeuttista. Kun olen kirjoittanut huolet ja murheet ulos itsestäni, hengitän kevyemmin. Lisäksi koen, että samalla kun autan itseäni, autan myös muita. Blogini käyntimäärä ylittää ihan näillä näppäimillä 50 000. Ihan mahtavaa, että niin monet ihmiset ovat löytäneet tarinani äärelle. Olen saanut valtavasti positiivista palautetta ja kiitoksia aiheista joita käsittelen. Olisi kiva tietää, ketkä kaikki blogiani lukevat sukulaisten ja ystävien lisäksi. Luulen, että suurin osa on syöpää sairastavia tai heidän läheisiään, ehkä hoitohenkilökuntaakin. Pääasia, että lukijoita riittää ja ihmiset saavat teksteistäni lohtua, iloa ja voimaa.

4. LUOVUUS
Kirjoittamisen lisäksi olen alkanut tutustua kaikkeen muuhunkin luovaan toimintaan. Uusimpana villityksenä meditatiivinen Zentangle-piirtäminen. Se on niin tarkkaa ja hidasta puuhaa, ettei mitään muuta pysty samalla ajattelemaan. Kaikki murheet unohtuu. Ja mikä riemu siitä, että minäkin osaan piirtää, vaikka en todellakaan tiennyt osaavani. Lupaan, että tällä tekniikalla kuka tahansa osaa.

https://fi.sainte-anastasie.org/articles/cultura/zentangle-el-dibujo-que-nos-ayuda-a-meditar.html

Tässä yksi kukkakyhäelmäni.

Seuraavaksi olen menossa Vedic Art kurssille, jota odotan aivan innoissani. Saa nähdä mitä se tuokaan tullessaan. Jännittävää. On hyvä hypätä välillä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Siellä odottaa uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen.

5. VERTAISTUKI
Kukaan ei voi täysin ymmärtää mitä käyt läpi, kun sairastat parantumatonta syöpää. Parhaiten sen voi kuitenkin ymmärtää ihminen, joka elää samankaltaisessa tilanteessa. On tärkeää päästä käymään asioita läpi vertaistensa kanssa. Facebook on täynnä erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa tiedetään, mistä puhutaan, kun sairastetaan syöpää. On isoja ryhmiä, joissa ihmisillä voi olla mikä syöpä tahansa tai aivan pieniä ryhmiä, joissa on vain kourallinen harvinaisempaa syöpää sairastavia ihmisiä. Itse olen kokenut, että mitä lähemmäksi samankaltaisuutta päästään, sitä enemmän vertaistuessa on voimaa.
Kannattaa etsiä myös kansainvälisiä ryhmiä, niissä oppii usein sellaisia asioita, joita Suomessa ei vielä ole edes tiedossa, esim. syöpätutkimusten/hoitojen osalta.
Ja aivan parasta on tietenkin tavata vertaisiaan livenä.

6. LIIKUNTA
Liike on lääke. Liiku edes vähän. Jokainen omalla tyylillään. Tässä olen huono. Joudun patistelemaan itseäni liikkeelle. Lonkan kipujen vuoksi liikunta on rajoitteista. Kävelykeppiä voi käydä ulkoiluttamassa luontopolulla tai sen voi jättää uimahallin pukukoppiin. Tai voi kaataa pyörän kumolleen, että pääsee sen selkään ja sitten voi fillaroida pitkin metsiä tai kaupungin asfalttikatuja. Kuntosalilla löytyy kyllä ne laitteet ja liikkeet, joita voin tehdä. Tekosyitä on turha keksiä.
Mutta voi kuinka kaipaankaan tanssia – senkin aika tulee vielä.

7. LUONTO
Älä kadota luontoyhteyttäsi. Kävele paljain jaloin nurmikolla (suosittelen kesäaikaa). Pulahda avantoon (suosittelen talviaikaa). Halaa puita. Ihastele vuodenaikojen vaihtumista. Keitä kahvit laavulla. Istu kalliolla ja tuijottele järven aaltoja. Makaa selälläsi laiturilla ja ihmettele ohi lipuvia pilviä. Olet osa luontoa. Luonto maadoittaa, rauhoittaa. Raikas ulkoilma vahvistaa keuhkoja, sano vanha ukkokin. Mene ulos!


8. LEPO
Olen ollut viime aikoina aivan tavattoman väsynyt ja alakuloinenkin. Tuntuu, että sen jälkeen kuin CT:ssä todettiin keuhkojen olevan puhtaat ja syöpä hetkellisesti kurissa, keho ja mieli ikään kuin antoivat itselleen luvan hetkeksi hengähtää. Rukkaset tipahtivat maahan. Nyt en jaksa mitään ylimääräistä. Stressinsietokyky on heikko. Pienetkin asiat saavat hengityksen kiihtymään ja sydämen hakkaamaan. En jaksaisi mitään ylimääräistä draamaa. Väsyttää myös fyysisesti. On päiviä, kun vain haahuilen pieruverkkaireissa sängyn ja sohvan väliä. Yleensä teen yhden asian päivässä, muuta en jaksa. Olen antanut itselleni luvan tehdä niin paljon kivoja juttuja kuin mahdollista. Kivat jutut jaksan tehdä paremmin, voimaannun. On tärkeää antaa itsensä levätä silloin kun on väsynyt. Voi vetää villasukat jalkaan ja torkkupeiton niskaan. Voi tuijotella koko päivän telkkaa tai lukea hyvän kirjan. Nyt ei tarvitse enää suorittaa!

9. RAVITSEMUS
No jaa. Aluksi mehustin, smoothasin, keräilin yrttejä, kuusenkerkkiä, voikukan juuria. Söin ja join erittäin terveellisesti. No jaa. Nyt olen lipsunut. Edelleen syön paljon myös terveellisiä juttuja, mutta vedän myös irtokarkkeja ja nautin ajoittain viileää valkoviiniä. Olen antanut itselleni luvan herkutella ruoalla, juomalla, elämällä. Kannattaa kuitenkin tutustua erilaisiin opuksiin terveellisestä ruokavaliosta varsinkin syöpää sairastavan näkökulmasta. Kohtuus kaikessa on paras neuvoni.

10. USKO
Usko siihen, että kaikki järjestyy, on minulla aina ollut vahva. Usko siihen, että minua kannatellaan. Usko johonkin itseäni korkeampaan voimaan. Myös usko omaan itseeni ja kykyyni vaikuttaa asioihin. Usko positiivisen ajattelun voimaan. Sitä saa mitä tilaa. Elämä on kaunista ja ainutkertaista, se pitää oppia näkemään jokaisena päivänä. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Meille kaikille tuodaan eteen ne asiat, joita tarvitsemme kasvaaksemme/kehittyäksemme paremmiksi/viisaammiksi ihmisiksi. Uskon, että elämä kantaa. Yritän myös luovuttaa läheisteni huolet ja murheet korkeimman kannateltavaksi, jotta voin itse päästää niistä irti ja keskittyä elämään omaa elämääni.

Yksi minulle erittäin tärkeä, jollei jopa tärkein keino on vielä käsittelemättä.
Se aihe on kuitenkin niin laaja, että se vaatii ihan oman kirjoituksensa.
Siitä siis lisää seuraavalla kerralla.

MISSÄ MENNÄÄN NYT?

Olen käynyt tutustumassa eri kaupunkien sairaaloihin sekä lonkan, että syövän suhteen.

Lonkkaleikkaus näillä näkymin 2.2.23 (taas paljon kakkosia, heh).

Syöpähoitoni siirsin toiseen sairaalaan. Ensimmäinen käynti toi luottamusta. Etukäteen otettiin laajasti verikokeita, EKG ja keuhkokuva. Farmaseutti soitti ennen käyntiä ja tarkisti kokonaislääkityksen. Lääkärillä ei ollut kiire. Käytiin koko sairaushistoria laajasti läpi. Nyt tilanne on stabiili. Keuhkot on edelleen täysin puhtaat. Seuraava kontrolli on tammikuussa.

Kuulin myös todella positiivisia uutisia edellisestä hoitopaikastani. Edellisessä tekstissäni mainitut lääketaukokäytännöt on muutettu. Lääketaukoja ei enää ennen kuvantamisia pidetä (joskin kuvantamisaamuna edelleen kehottavat olemaan ilman lääkettä) ja rokotusten osalta lääketauko on enää viisi päivää, toivottavasti sekin kokonaan poistetaan.
Kannatti nähdä vaivaa!! Sain hengenvaaralliset ohjeistuksen muutettua. Ihan mahtavaa!!

Seuraa ja jaa:
error102
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

2 Replies to “NRO 25. RESILIENSSISTÄ EI OLE PULAA

  1. Hyvä Marika kirjoitat viisaasti, hyvä että jaksat taistellla sairaanhoitopiirin kanssa. Näin ne muutokset saadaan aikaan ei ne itsestään muutu. Kyllä olet sellainen sisupussi vaikka viehän se voimia on kyllä palkitsevaa kun näkee asioiden muuttuvan. Saavathan toiset sinun ansiosta parempaa hoitoa 💕.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*