Category Archives: Blogi

Aurinko polskii sisälläni, se saa minut säteilemään. Minulla on jatkuvasti nälkä – elämän nälkä. Vietän juhlavuottani innostuneena sen mukanaan tuomista pirskahtelevista hetkistä. Olen viisikymppinen. Ihanan pehmeä. Uumastani saa hyvän otteen. Kuumat mainingit lämmittävät pakkasöinä, ne saavat poskipääni hehkumaan kuin nuorella Continue reading NRO 31. JUHLAVUOSI→

Minulla oli ilo ja kunnia olla eilen luennoimassa Lohtuakatemian kuolindoula – opiskelijoille kuolevan kohtaamisesta. Tilaisuus oli todella lämminhenkinen ja keskusteleva. Meitä oli koolla monta oikeaa ihmistä, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Kerroin aluksi tarinani diagnoosin saamisesta tähän päivään. Sehän meille kaikille Continue reading NRO. 30 KUOLEVAN TOIVELISTA→

KUOLEMAN KÄTTELEMÄT KURSSI SYYSKUUSSA 2022(Vetäjinä: Jenni Hurmerinta, Aija Salovaara & Terjo Aaltonen) Istumme saman pöydän ympärillä, me vertaiset, samanvertaiset. Virtaako meissä kaikissa sama veri? Veri, johon on tullut virhe? Geeneihin väärä mutaatio. Koolle on kutsuttu kuoleman kättelemiä. Olin varautunut siihen, Continue reading NRO 29. KUOLEMAN KÄTTELEMÄT→

Kuoleman seppele kutreillani on kaunis, mutta painava ajoittain.”Näytät niin hehkeältä”, he sanovat, ”terveeltä näytät”.Kyyneleet valuvat sisäänpäin. Pelko istuu olkapäällä, vaikka et sitä näe. Väsymyksen taakka on joskus niin raskas, että sänky on paikoista rakkain. Kurkkua kuristaa ahdistuksen kireä kaulaliina. Pyörälenkillä Continue reading NRO 28. SYÖPÄUUPUMUS→

Tänään juhlitaan.Tänään on keuhkosyöpädiagnoosini vuosipäivä.Tänään olen edelleen elossa. 22.2.22 sattunut autokolari pelasti henkeni. Otettiin magneettikuva, jossa syöpäni sattumalta löydettiin. Vuosi sitten olin varma, etten enää näe seuraavaa kesää. Keuhkoissa oli sydämeen kiinnittynyt 8 cm kasvain ja molemmat keuhkolohkot täynnä etäpesäkkeitä Continue reading NRO 27. VUOSI KEUHKOSYÖPÄDIAGNOOSISTA→

Viime vuonna minulla oli suuri kunnia saada kätellä kuolemaa.Hän tuli yllättäen, kutsumatta kotiini.Keitettiin siinä sitten hyvät kahvit. Kuolema leikkasi viikatteellaan pitkosta paksut palaset vasta paistettua pullaa. Istuttiin kupit kädessä sohvalla ja vaihdettiin kuulumisia.Törötti siinä, ei ollut kiireitä.Tuli nälkä, keitettiin perunat Continue reading NRO 26. ÄLÄ UNOHDA KUOLEMAA ELÄMÄSSÄ, ÄLÄKÄ ELÄMÄÄ KUOLEMASSA→

Minulta usein kysytään, miten ihmeessä pystyn elämään sen tiedon kanssa, että minulla on parantumaton syöpä? Mitkä ovat selviytymiskeinoni? Nykyään muotisanaksi on noussut resilienssi.Se tarkoittaa sitä henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan Continue reading NRO 25. RESILIENSSISTÄ EI OLE PULAA→

Istun työterveyslääkärin vieressä. Tuijotamme tietokoneen ruutua, jossa pomoni ja hänen pomonsa näkyvät kasvottomina ympyröinä. Ääni sentään kuuluu.Käymme läpi kulunutta kahdeksaa kuukautta tällä keuhkosyöpämatkallani. Kerromme lääkärin kanssa pomoille, että haemme minulle sairaseläkettä.”Tarkennan vielä, ettet siis enää ikinä ole tulossa töihin?” pomo Continue reading NRO 24. ELÄKKEELLÄ OLEVA SAIRAANHOITAJA YRITTÄÄ EDELLEEN PELASTAA HENKIÄ→

Poissa patit, pahkurat, tuumorin perkeleet ja mellakoivat metastaasit. BLING. Keuhkot täynnä pelkkää tähtipölyä. Olenko nyt sitten terve? Olenko parantunut keuhkosyövästä? En ole. Tähän asti olin keskittynyt vain pysymään hengissä, uskomaan ihmeisiin. Ja nyt kun ihme tapahtui, se olikin tavallaan vain Continue reading NRO 23. OLENKO PARANTUNUT KEUHKOSYÖVÄSTÄ?→

Yritin olla reipas ja päätin lähteä käymään labrassa pyörällä. Koko matkan henkeä ahdisti. Tuntui, että olin täysin voimaton. Pelkäsin, että syöpätilanne olisi pahentunut, koska vointi oli heikentynyt. Istuin penkillä terveyskeskuksen pihassa ja itkin. Onneksi se ei ollut oman työpaikkani piha, Continue reading NRO 22. TÄSMÄLÄÄKE AUTTAA TÄSMÄLLISESTI→