LYYRITYKSIÄ

INDIGONSININEN KYYHKY Olkapäälleni laskeutuu lintu – nokassaan sininen sinetti ja laulamattomia lauluja.Takaraivoni hiekkarannoilla raivoaa äänetön pohjoistuuli.Rinnassani rämisevä peltikatto on vaiti.Muurahaiset ovat rakentaneet huomaamattani keon varpaideni väliin.Keuhkoissani hengenvedot kuin ydinräjähdyksiä, joista ei kuulu pihaustakaan.Kuolema ripottelee jo tuhkaansa ihoni alle.Päältä päin olen Continue reading LYYRITYKSIÄ

NRO 19. KEPIN KANSSA KÖPÖTTELEVÄ KEUHKOSYÖPÄLÄINEN

Eilen tuli kuluneeksi viisi kuukautta siitä, kun keuhkosyöpäni todettiin. Ensin iski sokki ja järjetön kuolemanpelko. Sitten alkoi erikoissairaanhoidon rumba, jossa sai taistella, vaatia, kyseenalaistaa ja pitää puoliaan pysyäkseen hengissä. Sitten hyviä kohtaamisia, lääkäri joka kuunteli ja hoitajia, jotka ymmärsivät mitä Continue reading NRO 19. KEPIN KANSSA KÖPÖTTELEVÄ KEUHKOSYÖPÄLÄINEN

NRO 18. KARVAHATTUKUMARAT

On löydettävä balanssi, keinulaudan keskikohta, elämisen neutraali tasapainotila.Ei pidä vetää pelkkää ituhippilinjaa, eikä kitata jokaiseen auringonnousuun asti juhannussimaa.Ei ole terveellistä joogata liikaa, voi tulla liian joustavaksi. Ei sovi meditoida itseään liian korkealle tasolle, ettei ala liidellä, kun ei osaa sitten Continue reading NRO 18. KARVAHATTUKUMARAT

NRO 17. KUUSENKERKKIÄ JA KIITOLLISUUTTA

Neljässä kuukaudessa ehtii tekemään pitkän matkan. Otin helmikuussa äkkilähdön entuudestaan täysin tuntemattomaan kohteeseen ja nyt on jo kesä. Säät ovat olleet vaihtelevia; lumituiskusta kirsikankukkasateeseen. Joskus on ollut niin sankka sumu, etten ole nähnyt nenääni pidemmälle, on pitänyt kulkea varoen, yksi Continue reading NRO 17. KUUSENKERKKIÄ JA KIITOLLISUUTTA

NRO 15. MÄ HOIDAN – MÄ HOIDAN. MÄ ITSE ITSEÄNI TAAS HOIDAN.

Oli tarkoitus kertoa teille tänään ihanista meditaatiohetkistä ja koivunmahla-kuusenkerkkä-tyrni-taikajuomista, joista olen saanut energiaa ja kaikista niistä upeista positiivisuutta ja energiaa ja terveyttä vaalivista itsehoitokeinoista, joita olen oppinut käyttämään.. MUTTA… Kiroilisin nyt, jollei isäni olisi opettanut, ettei se ole kovin soveliasta. Continue reading NRO 15. MÄ HOIDAN – MÄ HOIDAN. MÄ ITSE ITSEÄNI TAAS HOIDAN.

NRO 13. LUOTA INTUITIOOSI.

Aikamoinen vuorokausi takana, huh. Istuimme ystäväni kanssa eilen syöpälääkärin vastaanotolla molemmat nojautuneena tarkkaavaisesti häntä kohti, ettei vaan mikään asia menisi ohi. Hän vaikutti kovin asiantuntevalta ja kokeneelta. Kielimuuria oli jonkin verran ja se vähän vaikeutti kommunikaatiota. Hän ihmetteli, ettei mitään Continue reading NRO 13. LUOTA INTUITIOOSI.