NRO 21. KREETA – MERI, VUORI JA ELÄMÄ


MINÄ JA MERI

Ennen pelkäsin merta. Ehkä siksi, että sen suuruus oli liian vaikea käsittää. Sen äärettömyys oli minulle liikaa.
Nyt kellun selälläni Egeanmeren pontevasti keinuvilla aalloilla kuin meritähti. Vain kasvoni ovat veden pinnalla, kuuntelen kohinaa. Taivaanranta on purppuraa. Auringonlaskun aikaan on edes vähän viileämpää. Iho saa levätä, kun auringonsäteet eivät sitä armottomasti polta. Uin taas kauemmaksi ja annan aaltojen kuljettaa minut takaisin rantaan. Hengitän syvään ja rauhallisesti. Onnen ja kiitollisuuden suolaiset kyyneleet sekoittuvat mereen. On kuin olisimme yhtä – minä ja meri.

Ennen en pitänyt oikein vedestä. Ehkä pelkäsin, etten pysy pinnalla.
Nyt kellun selälläni uima-altaassa. Aivan vieressä kohoaa korkea vuori, jonka huipulle on pystytetty yksinkertainen suuri risti. Vuoren rinteessä kiemurtelee jyrkkä patikointireitti, joka johtaa luolan suulle. Voi miten kutsuvaa. Tuon pyhiinvaellusreitin minä haluaisin kulkea. Miltä tuntuisikaan päästä vaikean taivalluksen päätteeksi perille viileään luolaan. Nähdä sieltä silmien eteen avautuvat upeat maisemat. Ehkä vielä jonakin päivänä.

KAIKKI ON NIIN HYVÄÄ JA KAUNISTA


Iltaisin istutaan toinen toistaan ihanimmissa ravintoloissa ja nautitaan terveellisestä, herkullisesta ruoasta. Paljon kalaa, fetaa, makeita tomaatteja, kurkkua ja punasipulia, suolaisia pulleita oliiveja, oliiviöljyä, mereneläviä. Voisin elää pelkästään kreikkalaisella ruokavaliolla.
Vanhoja kauniita rakennuksia, kukkaköynnöksiä, katusoittajia, ruskettuneita vartaloita, lämpimiä hymyjä.

OMAT RISTINI JAKSAN KYLLÄ KANTAA

Alecensa lääkityksen vuoksi iho palaa todella herkästi. Aurinkovoiteen suojakerroin 50, lierihattu, aurinkolasit, pitkää hihaa ja lahjetta. Silti kirvelee ja punoittaa, rakkuloita ilmaantuu sinne tänne. Lämpötila kohoaa jatkuvasti yli 35 asteeseen, pilviä ei ole.

Lonkka muistuttaa jokaisella askeleella olevansa loppuun kulunut. Luu hankaa vasten luuta. Nojaan keppiin. Yritän keskittyä kaikkeen kauniiseen. On otettava enemmän askeleita kun jaksaisi, jotta näkisi enemmän tätä kaunista maata. Tuskan kyyneleet sekoittuvat hikikarpaloihin.

Kaipaan tämän tästä päiväunille ilmastoituun hotellihuoneeseen. Olen äkäinen ämmä, kiukkuinen kuin uhmaikäinen lapsi. Tiuskin puolisolle. Kaipaan kotia ja omaa rauhaa. Kaipaan sitä aikaa, kun ei ollut kipuja. Haluan taas tanssia, kiivetä vuorille, kulkea pitkin vanhan kaupungin katuja aamusta iltaan, tutkia linnanraunioita ja laskeutua alas rotkoihin.

Kaipaan sitä aikaa kun olin vielä terve. Askel oli kevyt ja terhakka, keuhkot puhtaat ja raikkaat.

Jokaisella on ristinsä kannettavanaan, sanotaan. En minä omia ristejäni kenenkään kanssa vaihtaisi. Nämä ristit on minua varten valmistettu. Ne jaksan kantaa.


MITÄ VAIKEAMPI MATKA SITÄ IHANAMPAA ON PÄÄSTÄ PERILLE

Lonkka ei anna kulkea nopeasti, ehtii katsella kauniita maisemia ja miettiä minne suuntaan haluaa kulkea. Tieto keuhkosyövästä on kaunistanut maailmani.

Ihastelen pilvien muotoja ja rannan sileitä kiviä. Ihmettelen suuria erivärisiä kukkia, jotka sulkevat terälehtensä illan hämärtyessä ja avaavat ne yhä uudelleen ja uudelleen jokaisen auringonnousun aikaan.

Mykistyn kun näen bussin ikkunasta pieniä kirkkoja, joita on rakennettu mahdollisimman vaikeiden reittien päähän, vuoren rinteisiin, rotkojen pohjalle. Ymmärrän täten, että vaivalloinen matka saa perille pääsemisen tuntumaan jumalalliselta.

MATKAMUISTONA ELÄMÄ

Kotona on ihmisen hyvä olla. Sen matkustaminen aina kirkastaa. Talven pakkasilla voi sitten selailla Kreetan kuvia ja palata lämpimiin muistoihin. Sitten ei enää edes muista kuinka lonkkaa jomotti ja iho oli palanut karrelle. Sydämeen on talletettu vain ne asiat, jotka olivat merkityksellisiä; meri, vuoren huipulle pystytetty risti ja elämä itsessään.

HUOMENNA PUTKEEN MEDITOIMAAN

Huomenna makaan CT-putkessa. Sitäkin ennen pelkäsin, ahtaanpaikankammoinen kun olen. Nyt odotan innolla, että pääsen sinne meditoimaan. HEH.

Onkologin aika on 16.9. Sitten kuulen, kuinka hienosti Alecensa on toiminut.

Seuraa ja jaa:
error102
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

4 Replies to “NRO 21. KREETA – MERI, VUORI JA ELÄMÄ”

  1. Meren syli
    äärettömän avara
    turvallinen syli

    ja vuorilla polkunsa
    niin kaunis on maa

    kun on silmät joilla nähdä
    ja sydän joka tuntee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*