NRO 20. SYÖPÄ ON KARTTANI

Aina olen ollut nenä kiinni kirjassa, jo lapsena. Luin myös omille lapsilleni joka ilta – vielä pitkään senkin jälkeen kun osasivat jo itse lukea. Aina on kesken joku teos ja runoja nautin tietysti joka aterialla, että pysyy kieli ja mieli hereillä. Ja novellit on siitä kivoja, että niitä voi lukea samalla kun jonottaa asiakaspalveluun, keittää kananmunia tai istuu paskalla.

NÄIN PARANET – OPUKSET

Kun sain syöpädiagnoosin, aloin ahmia siihen liittyviä kirjoja. Näin paranet syövästä, elät pidempään, olet onnellinen ja rikas: syö näin, hengitä tähän tahtiin, tee nämä liikkeet, usko siihen ja usko tähän. Jokainen kirja väittää, että juuri sen opuksen mukainen keino on juuri se ainoa ja oikea. Kirjojen ohjeet kumoavat toisiaan tai suorastaan kieltävät tekemästä kuten juuri olen edellisestä opuksesta lukenut.

Mutta kun tarpeeksi lukee, alkavat oikeat asiat toistua. Ja kohdalle osuu oikeita kirjoja. Ne tulevat aina “annettuina”. Joku suosittelee kirjaa ja sanon juuri lukeneeni sen tai että se löytyy juuri lainaamieni kirjojen kasasta valmiina ahmittavaksi. Kirjojen sivuilla suositellaan usein seuraavaa kirjaa – kuin askelmerkkejä.

Yliopistomaailmassa opin, että on erityisen tärkeää viitata oikeaan lähteeseen. Siihen en nyt pysty. Ja vaikka olisi vähintäänkin kohtuullista muistaa mitä kirjoja ja varsinkin kenen kirjoittamia kirjoja olen lukenut – en muista. Muistan vain ne asiat, jotka kuuluikin jäädä mieleen.

Poikkeuksena mainitsen Anita Moorjanin Kuolema antoi minulle elämän. Kuinka löysin itseni ja terveyteni rajakokemuksen kautta. HUH! Taisin ratkaista koodin.


OIKEAAN SUUNTAAN MENOSSA

Kirjojen lisäksi eteeni on ohjattu ihmisiä, tapahtumia ja tilanteita, joita juuri nyt tarvitsen. Löydän oikeita asioita ennen kuin edes tiesin niitä etsineeni. WAU!

Oikea suunta alkaa hahmottua eteeni. Oivalluksia syntyy. Kun kuuntelee tarkasti, tietää mikä on tärkeää ja oleellista, siihen ei kirjoja tarvita. Henkisyys minussa on herätetty.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta, ei yhtä polkua, jota kulkemalla kaikki pääsevät perille. Jokaisella on omansa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Asiat tapahtuvat kun niiden kuuluu tapahtua. Sekä sairastumiset että paranemiset.

Tärkeintä on olla auki, hereillä. Jos kuuntelet tarkasti, ei ole epäselvää, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos se tuntuu inspiroivalta ja innostavalta, se kuplii ja kihelmöi – olet oikealla tiellä. Jos se on puuduttavaa, takkuista, raskasta, kyseenalaistettavaa ja se ei kerta kaikkiaan vaan tunnu hyvältä – se ei ole tie, jota pitkin sinun tulee lähteä kulkemaan.

KAIKKI ON JO SINUSSA

Sairauksista voi parantua, ihan mistä vaan sairauksista. Kaikki eivät kuitenkaan parane; ehkä vielä ei ole heidän aikansa, vielä on jotain kesken/oppimatta. Tai ihmiset eivät näe sairauksiensa todellista syytä. He popsivat verenpainelääkkeitä, eivätkä muuta sitä tekijää, joka paineet saa kohoamaan.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että loppujen lopuksi kaikkien sairauksien perimmäinen syy on stressi ja pelko, haudatut tunteet, erityisesti viha ja katkeruus. Sinuun elämäsi aikana ohjelmoidut väärät uskomukset ja odotukset. Ikiaikaiset tarinat ja myytit, joita olet alkanut pitää ainoina totuuksina. Näistä sinun on vapauduttava, jotta voit parantua. Kuuntele, mitä sairautesi on tullut sinulle kertomaan.

Ei tarvita tiettyä uskontoa, ruokavalioita, mantraa. Joskus lääketiede on väärässä, totuus löytyykin energiahoidosta. Joskus tarvitaan lääke, toisinaan akupunktiota. Ei ole väärin rukoilla tai meditoida. Ei ole väärin juosta maratonia tai uskoa yksisarvisiin. Lopulta sillä ei ole mitään väliä mihin uskot tai et usko, mitä teet tai et tee. Kaikki on sinussa jo.

Kaikki se voima jota tarvitset, on sisälläsi. Vastaukset eivät löydy itsesi ulkopuolelta.

Tärkeintä on rakastaa itseään pyyteettömästi, juuri sellaisena kuin on. On luotettava intuitioonsa ja tehtävä asioita, jotka itsessä resonoivat kauneimmin. On vapauduttava peloista ja stressistä. On naurettava paljon, erityisesti itselleen.


Minä olen tästä syövästä kiitollinen. Se on johdattanut minut oikealle polulle.

Syöpä on karttani. Kun opin kulkemaan reittini ilman karttaa, sitä ei enää tarvita.

Seuraa ja jaa:
error102
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

8 Replies to “NRO 20. SYÖPÄ ON KARTTANI”

  1. Aivan mahtavasti pohdittua puhetta. Pidin niin paljon, ettei sanoja nyt enempää löydy.

  2. On olemassa syöpiä joista ei parane. Muitakin sairauksia joista ei parane. Ei parhaalla tahdollakaan.
    Melkoista höttöä tuo tekstisi ja sairaiden syyllistämistä, ikään kuin kaikki sairaudet olisivat oma vika. En kyllä menisi MS-taudista kärsivälle selittämään että voit ihan hyvin parantua kun vain rakastat itseäsi.

    • Kiitos kommentistasi.
      Siinä olet aivan oikeassa, että vakavia kuolemaan johtavia sairauksia on maailma täynnä ja paraneminen niistä mahdotonta. Se onkin juuri se vaikein asia ymmärtää ja hyväksyä. Pointtini oli, että moniin vaivoihin voimme itse vaikuttaa ja ihmeitäkin tapahtuu. Itse olen saanut voimaa ja toivoa mm. meditaatiota, henkisyydestä, positiivisuudesta, sairauden hyväksymisestä, terveellisesti ruokavaliosta ja monesta muusta asiasta, jotka tuntuvat itsestä hyvältä.
      Uskon, että toivoa on minullakin vaikka sairauteni sanotaan olevan mahdoton täysin parantaa.
      Nautin jäljellä olevista päivistä huolehtimalla itsestäni ja uskomalla johonkin itseäni suurempaan voimaan.
      Olen myös hyväksynyt sen, että jonain päivänä lakkaan olemasta tässä fyysisessä kehossa. En pelkää kuolemaa, se tulee ajallaan 💜
      Voimia sinulle ja ihan jokaiselle vakavaa sairautta sairastaville ja heidän läheisilleen ✨💕

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*