NRO 5. LETKU KEUHKOISSA

Aulaan harhailee vanha, ilmeisen dementoitunut mies, joka on itse irrottanut kanyylinsa, verta valuu pitkin käsivartta. Kyselee, missä hän on ja tiedänkö missä hänen vaimonsa mahtaa olla? Vaistomaisesti katseeni etsii hanskatelinettä. Aa. En taidakaan nyt alkaa auttamaan. Ohjaan papan istumaan ja lupaan että kaikki järjestyy. Etsin käsiini hoitajan, joka ottaa homman haltuun.

Esilääkitys on pettymys. Keho ja mieli ovat jatkuvassa hälytystilassa ja stressitasot katossa. Ei siinä muutamat Diapamit tunnu missään. Kipulääkettäkään ei annettu, kun siitä ei kuulema ole mitään apua. Keuhkot ei tunne kipua ja yskimiseen/kakomiseen ei ole olemassa mitään lääkkeellistä apua. Itse kylläkin pohdin, että eikös opiaateilla ole yskimisrefleksiä hillitsevä vaikutus? Nooh, jätetään ne kovat kamat sitten syöpähoitokipuihin.

Jännittää ihan hemmetisti.

Meitä on huoneessa neljä odottamassa toimenpiteeseen, kaikkia muitakin jännittää. Onneksi minä pääsen ensimmäisenä.

Lääkäri ja hoitajat ovat rauhallisia ja kertovat koko ajan mitä tapahtuu, tulee turvallinen tunne. Asetun selinmakuulle. Hampaiden väliin laitetaan suukappale, jotta en purisi tähystysletkua. Letkua aletaan tunkea nieluun ja siitä keuhkoputkeen. Letkusta ruiskutetaan vähän väliä puudutusainetta, joka maistuu todella pahalle; tulee tunne, että tukehtuu, on kova tarve yskiä. Sitten välillä ei tunnu miltään. Keittosuolan ruiskuttaminen saa aikaan samanlaisen kakomisen. Keskityn hengittämään ja rentouttamaan jokaista lihasta. Toimenpide on onneksi aika nopeasti ohi.

Lääkäri kertoo ottaneensa koepaloja kasvaimesta, mutta epäilee, etteivät ne olleet tarpeeksi kattavia. Möykystä oli kuulema vaikea saada kunnon otetta, kun se oli niin höttöinen/hyllyvä. Etäpesäkkeistä ei koepaloja otettu, kun liittyvät selkeästi emokasvaimeen.

Lääkäri sanoo, ettei leikkaushoito ole enää mahdollista, koska syöpä on niin levinnyt. Tarvitaan lisätutkimuksia, jotta tiedetään, mitä hoitoja voidaan aloittaa. Olisihan se ollut vähän liiankin kätevää, jos kasvain olisi vaan voitu kerralla leikata hittoon.

Sitten pitää vielä hetki odotella huoneessa puudutuksen häviämistä. Tsemppaan kohtalotovereita, kun yksi toisensa jälkeen lähtevät toimenpiteeseen ja näytän peukkua, kun siitä selviävät. Kaikki yskimme ja köhimme limaa. Käyn nostamassa vieressä makaavan vanhan rouvan sängynpäädyn ylemmäksi, ettei vallan tukehdu. Rouva hymyilee.

Yksi potilaista on reteä rekkamies, jonka huumori on yhtä mustaa kuin omanikin. Hänkin oli pettynyt Diapamien olemattomaan vaikutukseen; aikoo tempaista konjakkihönöt, kun pääsee kotiin. Ei tässä konjakki nyt varmaan olisi pahitteeksi.

Seuraavaksi odotan aikaa ohutneulanäytteisiin ja sitten vasta päästään suunnittelemaan, mitä hoitoja aloitetaan. Sytostaatteja varmaankin.

———-

Nyt nautitaan, kun ei vielä ole hoidot alkaneet. Vielä jaksaa tehdä kaikkea kivaa. Voi osallistua kirjoituspiiriin ja käydä kirjastossa ja kahvilassa. Voi tavata ystäviä ja käydä kävelyllä. Suunnitellaan miehen ja lasten kanssa hotellireissua Helsinkiin. Nyt eletään!!

———-

Tiedät varmaan Mamban biisin: Vielä on kesää jäljellä? Se alkoi nyt soida päässäsi, eikö niin?

Minulla se on viime päivät soinut päässä vähän eri sanoilla.. Vielä on tukkaa jäljellä 😀