NRO 4. VÄLILLÄ VITUTTAA – ENIMMÄKSEEN OLEN KUITENKIN KIITOLLINEN

Viime päivinä kaikkien muiden tunteiden lisäksi olen ollut äkäinen, kiukkuinen, vihainen.

Peruin lonkkaleikkauksen. Vituttaa kun koko ajan särkee ja on pakko kävellä hitaasti. Ottaa päähän, kun ei voi kiihkeästi tanssia eikä juosta lujaa.

Hermostun kun mono ei mene kiinni sukseen, joku on jättänyt likaiset sukat lattialle tai auton vinoon parkkiruutuun. Vituttaa kun viini ei ole sopivan viileää tai puuro on ehtinyt jäähtyä.

Olen aina puuttunut epäkohtiin ja sanonut suoraan, mutta pikkuasiat eivät todellakaan ole saaneet minua suunniltaan.

Tajuan, etten minä mitättömyyksistä oikeasti kimpaannu; kiukuttelen syövälle, sille perkeleen kasvaimelle ja jokaiselle helvetin etäpesäkkeelle. Vihaan sitä möykkyä, joka suisti elämäni raiteiltaan. VIHAAN SITÄ!!!

Niin kuin on lupa surra, rakastaa ja nauraa, on myös lupa vihata. Päällimmäiseksi tunteeksi nousee kuitenkin aina kiitollisuus siitä, että on edelleen elossa.

———-

Taivas muutti asentoaan.
Se on nyt aavistuksen kallellaan.
Onneksi juureni ovat syvällä maan sisällä, pitävät minut vakaasti pystyssä.
Onneksi oksani ovat täynnä silmuja, lupauksia kesästä.
Niiden välissä tasaiseen tahtiin sykkivä sydän ja vahvasti hengittävät keuhkot.
Myrsky pimensi hetkeksi koko tienoon, oli mustaa.
Sitten katsoin uudelleen – maailma oli kauniimpi kuin koskaan ennen.
Elämä riehuu minussa edelleen valtoimenaan.
Kauneus on piirretty sisääni jo aikojen alussa, nyt näen sen paremmin.

———-

Aistit terävöityy, alkaa nähdä selkeämmin ihmeitä.

Kolari oli ihmeistä suurin – löytyi syöpä.

Aurinko on paistanut kaksi viikkoa – mikä suuremoinen kevät.

Nojaat saaressa puuhun, aurinko lämmittää rintaasi ja nostelee suupieliäsi väkisin ylöspäin.

Saat idean blogista, innostut niin, että koko syöpä unohtuu. Sitten raivostut tekniikalle. Melkein heität läppärin seinään. Sitten tapahtuu ihme. Opiskelijakaverisi ottaa sinuun yhteyttä ja alkaa huolehtia blogin toimivuudesta. Saat itse keskittyä siihen mitä rakastat – kirjoittamiseen. Kiitos.

On ollut niin komeita kelejä, että on ollut aivan pakko hypätä suksien päälle ja lähteä jäälle sivakoimaan. Lonkka mäkättää jokaisella työnnöllä, mutta en kuuntele sitä. Ilman latua taivaltaminen on haastavaa.

Istahdetaan kivelle syömään eväitä. Miksi en ottanut aamulla särkylääkettä.

Ohi ajaa vanhempi mies moottorikelkallaan, vetää perässään latukonetta. Tuli tekemään matkani helpommaksi. Nostan peukun ilmaan. Kiitos.

Ison saaren kohdalla latu lähtee väärään suuntaan. Lähtöpiste häämöttää kaukana, umpihankea taas edessä.

Sama ukko huristelee vastaan. On tehnyt ladun kotisatamaan asti.

Ihmeitä tapahtuu.

Seuraa ja jaa:
error100
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

12 Replies to “NRO 4. VÄLILLÄ VITUTTAA – ENIMMÄKSEEN OLEN KUITENKIN KIITOLLINEN”

  1. Olipa ihanan rehellinen lataus, olen onnellinen että sinulle annettu kirjoittamisen taito purkaa tunteita. Näitä lukiessa istuu kanssasi vuoristoradassa jossa tunteet vie ylös ja alas, välillä kouraisee vatsanpohjasta, mutta kuitenkin vahva viesti.. taistelutahto johon saat voimia rakkaudesta, äitiydestä ja näistä upeista kirjoituksista.
    Ps sovittiin lasten kans et vittu sanaa ei käytetä, joten kun vituttaa niin sanotaan että V -kirjaimessa on ruuhkaa..

    • Ihana kuulla, että tykkäät teksteistäni. Kirjoittaminen on todellakin terapiaa minulle 🙂 Ja ehkä tässä muutama vittu-sanakin sallitaan 😀

  2. Kylläpä kyllä, anna palaa.. kun vituttaa niin vituttaa

  3. Anna palaa, se helpottaa. Sä olet pomo ei syöpä. Se häviää tämän pelin.

  4. Upeasti kirjoitat, kyllä on kannattanut opiskella! Kaikkea hyvää sinulle ♥️

  5. Terveiset Kajaanista ja voimia!
    Oletpa taitava kirjoittaja.
    P.s meidän perhehän on vahvasti hoitoalalla (kuten varmaan tiedätkin) joten kirjoittamasi on erityisen kiinnostavaa myös siksi.

    • Kiitos kummisedälle terveistä 😊 Terkkuja myös sinne koko ”hoitotiimille” 👍

  6. on todella onni, että sinun keuhkosyöpäsi löytyi sattumalta, ennen kuin se on ennättänyt oirehtia. Minulla on ollut yhtä hyvä tuuri, kolme syöpääni ovat löytyneet aina edellisen kuvauksissa, joten olkaamme onnellisia johdatuksesta, tai miksi sitä sattumaa nyt kuvailisikaan.
    Tätä kirjoittamisen lahjaasi käytät tähän blogiin mitä parhaimmalla tavalla; moni lukija näyttää saavan tukea ja tyydytystä taitavasti asettamistasi sanoista, lauseista, virkkeistä, tunnelmasta ja kaikista tunteistasi, onnittelen…

    • Kiitos kun jaoit omaa tarinaasi. Kaikkea mahdollista hyvää sinulle myös <3 Ihana kuulla, että teksteistäni moni saa tukea 🙂