NRO 6. KAHDENLAISIA KYYNELEITÄ

Kolarista ja syöpädiagnoosista tulee huomenna kuluneeksi kolme viikkoa. Kolmessa viikossa koko elämä; katalin kärsimys ja iloista suurin.

———-

On taas yksi näistä unettomista öistä. Jätän sinut nukkumaan ja hiivin olohuoneeseen kirjoittamaan. Olen oppinut varomaan niitä lattialautoja, jotka narisevat eniten. Sinä tarvitset unta, että jaksat tätä kaikkea. Jaksat minua.

Aluksi ei nukuttu kuin pieniä silmäyksiä; piti vähän väliä tarkistaa, että toinen on vielä siinä – elossa.

Havahduit jokaiseen hiljaiseen huokaukseeni. Kuulit vaikka yritin huutaa hiiskahtamatta. Ojensit nenäliinan, vaikka en edes vielä itse huomannut itkeväni.

Muutamina iltoina tuutulaulujen sävelet ovat olleet jo levollisempia. Hengitys on ollut tasaisempaa. On uskallettu nukahtaa varmoina siitä, että kohta on taas uusi aamu.

———-

Itken surusta, itken pelosta. Itken itseni vuoksi. Eniten itken lasteni vuoksi ja sinun vuoksesi, rakas. Itken, koska aiheutan teille surua. Itken koska näen kuinka teitä pelottaa.

Itken ilosta ja onnesta. Itken kun kaikki on niin kovin kaunista. Itken kun saan olla elossa.

Eniten itkin kun polvistuit eteeni rautatiesillalla ja pyysit minut vaimoksesi. Pujotit sormeeni sinetin merkiksi siitä, että minä olen sinun, sinä minun. Me olemme me.

Ja hetken aikaa uskoimme, ettei meitä mikään koskaan erota. Uskoimme, että olisimme ikuisesti yhdessä – vielä vuosisatojenkin päästä.

———-

Olen nauttinut, hymyillyt, nauranut, tanssinut, laulanut.

Olen hiihtänyt aurinkoisella järvenjäällä ja tehnyt lumienkeleitä. Olen saunonut ja pulahtanut hyiseen veteen. Olen juonut viiniä ja syönyt suklaata. Olen suudellut tulisesti ja rakastellut kiihkeästi. Olen käynyt live-konsertissa ja kuullut musiikkia sielläkin missä se ei soi.

Olen rutistanut ystävää lujasti.

———-

Kiirehdin avaamaan ovea, jonka takana seisotte te, rakkaat lapseni.

Tyttärellä kissa kassissa ja pinkin tukan seassa uusia unelmia – Nuori nainen.

Poika armeijasta lomilla, hartiat leveämmät kuin ennen, ryhti suorempi ja ääni komeampi kuin ennen – Nuori mies.

Halaan teitä lujaa. Niin lujaa. Ja taas itkettää.

Makoilette sohvalla ja pelaatte Pleikkaa. Teidän iloinen naurunne kiirii keittiöön, kun teen teille lihapataa. Teillä on erityinen yhteys. Sisko ja veli. Pitäkää toisistanne huolta.

Tarvitsette minua päivä päivältä vähemmän, hyvä niin. Niin sen pitääkin olla.

Tiedän että te pärjäätte! Tiedän sen!