NRO 11. MATKA ON VASTA ALUSSA.


Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun ajoin autolla katolleni lumihankeen ja sain tämän keuhkosyöpädiagnoosin. Tuntuu, kuin siitä olisi valovuosi. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt aivan toisin. Ja onkin. Koskaan aiemmin elämässä en ole halunnut näin paljon elää, kuin juuri nyt. Ja koskaan aiemmin elämässä en ole pelännyt näin paljon, ettei minun sallittaisikaan elää, kuin juuri nyt.

———-

Olen lähtenyt sellaiselle patikkaretkelle, jonka tiesin jo etukäteen olevan haastava, miltei mahdoton. On kiivettävä vuorille ja laskeuduttava laaksoihin, kestettävä armotonta kylmyyttä ja säälimätöntä paahdetta. Monta kertaa vielä tulee hetkiä, kun haluaisin luovuttaa, mutta tiedän, etten luovuta. Pääni kestää, vaikka jalat eivät meinaisikaan enää jaksaa. Otan yhden askeleen kerrallaan – yhden vain. Keskityn siihen, mikä on kaunista ja hyvää. Juon puroissa solisevaa kirkasta vettä ja syön mustikoita suoraan pensaista. Tervehdin metsän eläimiä, aurinkoa ja kuuta. Kiitän jokaisesta päivästä, jonka saan tällä matkalla taivaltaa.

Olen harhaillut nyt jo monta päivää. On ollut pimeää ja vuorilta laskeutuneen sumun vuoksi en ole löytänyt takaisin oikealle reitille. Olen itkenyt kilpaa vesiputousten kanssa ja huutanut kalliot halki. Hengitys on alkanut olla ahdasta, yskin yötä päivää ja väsyn pienimmästäkin ponnistuksesta. Haluaisin olla jo perillä, vaikka matkani on vasta aivan alussa.

———-

Odottaminen on ollut se kaikkein raastavin osuus koko tässä syöpä-matkassa. Turhaudun, hermostun, pelottaa. Useimmiten jaksan olla positiivinen ja luottavainen, toiveikas. Mutta on päiviä, kun itkusta ei meinaa tulla loppua, silloin sitten itketään. Sekin on tärkeää!!

Vaikeinta on ollut hyväksyä se, että asiat eivät olekaan omassa hallinnassa. Minä toki tehokkaana hoitoalan ammattilaisena olisin jo monta kertaa hoitanut koko syövän itse, jos olisi annettu. Onneksi ei ole annettu! Mutta olen kyllä tehokkaasti pyrkinyt nopeuttamaan hoitojeni aloittamista. Joskus siinä olen onnistunut, joskus en. Aktiivisuus kyllä ainakin omalla kohdallani on osoittautunut oikeaksi tavaksi toimia. Kun ei aikoja CT-kuviin ja labraa alkanut kuulua, soitin kuvantamisyksikköön ja sain ajat seuraavalle päivälle, eli huomiselle. Ja keuhkopolille soitettuani sain kuulla, että aika onkologillekin on jo varattuna 3.5. Taas eri lääkäri, mutta nyt en ainakaan sitä ala vaihtamaan. Homma siis etenee.

Olen yskinyt jo pitkään ja tämä vain pahenee. Hengenahdistus tekee olon ahtaaksi ja ahdistavaksi. Kauppareissukin saa väsymään. Henkinen kuorma on kovin raskas. Tällä hetkellä eniten pelottaa, mitä CT-kuvista paljastuu. Pelkään, että syöpä on levinnyt. Pelkään, että minulta viedään pois vuosia, kuukausia, päiviä. Kaikkia niitä hetkiä, jotka haluan vielä kokea.

On eri asia ajatella, ettei halua kuolla, kuin että haluaa elää. MINÄ HALUAN ELÄÄ!!

Seuraa ja jaa:
error102
fb-share-icon0
Tweet 20
fb-share-icon20

22 Replies to “NRO 11. MATKA ON VASTA ALUSSA.”

  1. Hyvä että olit aktiivinen ja pääset huomenna kuvauksiin. Nyt alkaa tapahtumaan ja asiat tulee hoidettua. Hyvä Marika ettet jäänyt odottelemaan soittoa 👍💕

  2. Sinä elät Marika ❤️❤️ Niin vahvana, voimakkaana kuten sinut olen oppinut tuntemaan 🥰

  3. Voi ystävä❤️juuri tänään ajattelin sinua, että mitenkähän jaksat. ❤️Hyvänen aika, nopeastihan sinun pitää päästä vointisi vuoksi kuvauksiin ja lääkärille. Ei mitään haittaa vaikka lääkäri vaihtuu, jos syöpälääkäri on. Hengitys kun vaikeutuu edes vähän niin se saa aikaan tosi pahan väsyneen olon. Itse olen viimeaikoina huomannut huolestuttavan hengästymisen ja pysähtymisen tarpeen lenkillä, josta olen tosi huolestunut ja peloissani odotellessa seuraavia kuvauksia ja lääkärin tapaamista toukokuun lopuilla. En nyt ole kyllä oikein piristystä ja elämän iloa antava persoona😔,anteeksi. Itse kun olen 3,5 vuotta hoitojen jälkeen porskutellut täysillä muiden, terveitten ihmisten joukossa👍..niin nyt ihanien, aurinkoisten ilmojen joukossa minua itkettää, mutta yritän piristyä. Toivottavasti sinun hoidot käynnistyy het vapun jälkeen ja saat vähintään yhtä hyvän hoitovastineen kuin minä sain. Hoidot hyvin pienillä sivuoireilla ja kasvain, 12cm hävisi. Jaksamista❤️sinulle tulevaan ja helpotusta pelkoon, jota koet nyt odotellessasi. Iltarukouksessani rukoilen puolestasi🙏🙋

  4. Tämä oli juuri kuin omista tunteistani ja elämästäni. Aivan joka sana.
    Myös nuo vaeltamiseen ja luontoon liittyvät vertauskuvat – luontoihminen ja luonnonvara-alan ihminen kun olen.
    Samaistun täysin. Itse olen ollut maaliskuun puolivälistä asti samassa jamassa ja samoin tuntien.
    Voimia ja sinniä ❤️

    • Vertaistuessa on voimaa 🧡 Kaikki me “syöpäläiset” käymme läpi hyvin samankaltaisia tunteita. Kaikkea hyvää myös sinulle 🧡

  5. 💖 iso halaus, samassa jamassa olen ollut. Sinä elät, älä huolehdi liikaa. Onko sinun keuhkoista yhtään tyhjennetty nestettä? se helpotti minua, tehtiin 3 kertaa, toinen keuhko täynnä kaikkein agressiivisinta nesteen papaluokkaa. Oikein teet, marjat on hyviä. Laita viestiä jos haluat lisävinkkejä.

      • Kyllä tästä selvitään 💪 Käyn tänään päivystyksessä, jos saisin jotain jeesiä lähinnä tähän yskään. Ruokavaliota olen muuttanut aika lailla. Kaikkea mahdollista terveellistä menee 🍒🍉🍍🍏🥝🍇🥦🥑

  6. Voimia Marika ja enkeleitä olkapäille.
    Rukoukset lähtivät pikana ylös.
    Olet kirjoittanut liikuttavan hienosti sinun yhden tarinan elämästäsi.
    Sinulla on ollut hienoja aikoja ja vielä tulee paljon lisää.
    Olet rukouksissa ja ajatuksissa !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*