Tiedät varmaan sen tunteen, kun jonotat baarissa pikkupäissäsi vessaan kamalassa kusihädässä. Jokainen minuutti repii rakkoasi ja tuntuu, että kohta et enää pysty pidättelemään, halkeat. Pöntön vieressä sukkahousujen alas saaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Onneksi vain vähän ehti lirahtaa pikkareihin, tipat kuivuu kyllä nopeasti tanssilattialla pyöriessä.
Miten ärsyttävää on jonottaa terveyskeskuksen asiakaspalveluun – puhelinpalvelussamme on tällä hetkellä ruuhkaa, palvelemme sinua mahdollisimman pian. Kuuntelet käsittämättömän huonoa musiikkia ja odotat . Kuka ihme ne musat noihin asiakaspalvelupuhelimiin muuten valitsee? Miksi ei voida soittaa Vesteristä, Loiria, Edelmania? Jonotat tunnin ja sitten päätät jättää takaisinsoittopyynnön. Vahtaat kännykkää; kuljetat sitä mukanasi mökillä saunan eteiseen, laiturille, puuliiteriin, ulkovessaan, kävelylenkille, kivelle kukkapenkin viereen, kun kitket rikkaruohoja. Odotat koko päivän.
Joku soittaa takaisin seuraavana päivänä ollessasi mattopyykillä, kännykän olet jättänyt juuri silloin tupaan lataukseen. Aloitat kaiken alusta.
Kun ensimmäiset krookuksen hennot sinililat kukinnot ojentelevat itseään vielä jäisen maan läpi kohti kevätaurinkoa, alat odottaa kesälomaa. Kun istut pilkkihaalarissa hankien keskellä terassilla styroksinpala takapuolen ja kuluneen muovituolin välissä ja suljet silmäsi, voit jo tuntea sen lämmön, mikä päivä päivältä voimistuu. Lomaan on vielä 96 päivää. Juuri nyt se tuntuu kovin pitkältä ajalta odottaa.
Joku odottaa eläkkeelle pääsyä vaikka mittarissa ei ole vielä viittäkymmentäkään. Miettii, että sitten se elämä vasta alkaa. Aikoo matkustella ja kirjoittaa kirjan, virkata päiväpeiton ja opetella tanssimaan bachataa. Elää vuosikausia sitten kun – elämää.
———-
Keuhkosyöpädiagnoosista on tänään tasan kuukausi. Sain juuri tiedon, että aika syöpälääkärille on vasta kolmen viikon päästä. Ei ole todellista, joudun vielä odottamaan niin kauan. Ja kauan siitä sitten vielä kestää, ennen kuin hoidot alkaa?
Odottaminen on pahinta. Alkaisi jo tapahtua. Haluan jo saada sisääni myrkkyjä, jotka hyökkäävät tämän perkeleen kimppuun.
Pelottaa, että syöpä temmeltää jo pitkin kehoa ja pesäkkeitä poksahtelee sinne tänne; pikkuaivoihin, ohutsuoleen, kilpirauhaseen ja polvilumpioon.
Kuulostelen kehoani. Toimiiko vatsa liian vilkkaasti tai meneekö jumiin? Onko palan tunnetta nielussa? Onko aivosumua? Alanko yskiä veristä limaa? Ahdistaako henkeä?
———-
Nyt on vaikea sanoa, mikä oire johtuu mistäkin, kun sairastuin noin viikko sitten koronaan. Aluksi oli vain kurkkukipua. Nyt yskin jatkuvasti ja väsyn helposti, hengästyn, lämpöilen, vatsa on sekaisin. Myös puolisolla on sama tauti. Toki hyvä, että tauti iski nyt, eikä sitten kun on hoidot päällä.
Tultiin Turun saaristoon koronakaranteeniin. Onneksi hoitajana pakkasin kotoa lähtiessä mukaan muovipussillisen lääkkeitä; monivitamiineja, yskänlääkettä, kurkkutabletteja, Buranaa, Panadolia, nenäsumutetta, astmasuihketta, närästyslääkettä, melatoniinia. Näistä ainoastaan kahta viimeksi mainittua en ole vielä käyttänyt.
Muistinkin juuri, että joitain kuukausia sitten minulla oli flunssa ja kova yskä, johon lääkäri kirjoitti Cocillana – yskänlääkereseptin. En sitä silloin ostanut, kun en tykännyt ajatuksesta, että joisin opiaattilitkua. Cocillanan sisältämä etyylimorfiini hillitsee aivoissa sijaitsevan yskänkeskuksen toimintaa, jolloin yskänärsytys lievittyy. Ehkä nyt voisi olla sen tarvetta. Apteekkiin on täältä saaristosta 21 km sisältäen yhden lossimatkan. Onneksi näin keväällä ei ole lossille jonoa, ei tarvitse niin kauan odottaa.
———-
Olen löytänyt odottamisesta paljon positiivisiakin puolia. Päällimmäisenä se, että olen voinut nauttia tästä suhteellisen normaalista elämästä, ennen kuin rankat hoidot alkavat.
Nyt koronan vuoksi vauhti on ollut hitaampaa, mutta kunhan tämä hellittää, niin taas nautitaan elämästä enemmän, lujemmin, vahvemmin.
Viime päivät on tullut nautittua levosta, kirjojen lukemisesta, villasukista, torkkupeitosta ja takkatulesta.
Aamulla mökin ikkunan alle ilmaantui voimaeläimeni peura, jonka kanssa tuijottelimme toisiamme hyvän tovin. Osasin häntä jo odottaakin, saaristossa heitä tapaa kovin usein. Sykähdyttävä kohtaaminen.
Odottavan aika on pitkä. Itse, sairastuttuani v. 2018 on elämäni muuttunut melkein kokoaikaiseksi odotteluksi kun kontrollivälit ovat olleet 3 kk:ta.
Aikoinaan kun eka kerran menin lääkärin luo ja sovittiin hoidoista niin ne aloitettiin muutaman pvän päästä. Toivottavasti sinulla myös 👍 Toivotaan pikaista paranemista koronasta ettei sen vuoksi hoidot lykänny. Jaksamista toivon❤️ja mielessäni halaan sua💞
Nyt on opeteltava sietämään odottelua 👍 Kiitos tuesta 🧡 Ja tsemppiä myös sinulle 🌷
Timo käy tervehtimässä minua jäniksen muodossa, milloin missäkin. Lapissa jouluaattona, lumen keskellä kaunis valkoinen jänis katsoi minua silmiin, siinä me seisomme tovin ja se hetki oli siinä.
Usein, kun keskittyy odottamaan jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa, aika tuntuu matelevan etanan lailla, mikä myös totta. Nauttikaa luonnosta ja toisistanne. Halatkaa puita ja kuunnelkaa niiden huminaa. Saa voimia peuran näkemisestä
Eläimet ja luonto ylipäätään on ihmeitä täynnä 🧡 Nautitaan toki 👍
Ystävä, jaksamista odotteluun. Voimahalit❤️
Kiitos 🧡
Nauti saaristosta. Se antaa sinulle voimaa jaksaa tulevaa. Kiitos että olet olemassa❤🦌
Nauti sinä etelän auringosta ihana Ulpu 😎
Tuo odottelu on syövän kanssa tosi rankkaa. Ehtii miettiä kaikkia pahimpia skenaarioita kun kontrolli lähestyy. Sitten saa odotella lausuntoa kuvista ja onkologin vastaanottoa. Tsemppiä sinulle. Ajan kanssa asiaan sopeutuu pikkuhiljaa ja ensijärkytys kyllä hellittää. Aina on toivoa.
P.S. Nuo monivitamiinit aina kielletään syöpäpotilailta.
Odottelu tosiaan on välillä aikamoista.. Päivä kerrallaan mentävä ja nautittava jokaisesta hetkestä kaikesta huolimatta tai ehkä juurikin siksi 🧡 Pitäisikö nuo vitamiinit nyt jo lopettaa vai liittyykö siihen, ettei hoitojen aikana saa käyttää 🤔
En ole ihan varma, mutta ainakin minulta kiellettiin ravintolisät heti ensimmäisellä onkologin tapaamisella. Ainoat mitä saan ottaa on Kalsium ja D-vitamiini, ja niitä ihan neuvottiinkin ottamaan. Jostain muistelen lukeneeni että ravintolisät voivat heikentää sytostaattien vaikutusta.
Itse sairastan levinnyttä rintasyöpää, metastaasi keuhkossa. Lääkkeenä syöpään suun kautta otettava biologinen lääke ja estrogeenin tuotannon torppaava aromataasinestäjä. Sain diagnoosin viime syksynä.
Näin mä vähän arvelinkin, että kun hoidot alkaa niin sitten kaikki ns ylimääräiset dropit tauolle.
Juu, todennäköisesti sitten tauolle, kun hoidot alkaa. Luontaistuotteet kiellettiin. Muutoin syödä mikä maistuu ja tietty mahdollisimman monipuolisesti. Yksi syy kaikkeen ylimääräiseen ainakin omalla kohdalla ettei maksa kuormitu liikaa.
Auringonpaistetta odottelu päiviin 🌞🥰. Ehkäpä voimaeläimesi viesti oli että odotellaan yhdessä ja kaikki järjestyy ❣️.
Miten on ollutkin näin upea kevät. Aurinko paistaa koko ajan 😎 Odotellaan peurojen kanssa nyt ihan rauhassa vaan 🦌🦌
Luin sun tarinasi ja toivon sydämestäni sinulle aurinkoisia päiviä ja voimahaleja. Kirjoitat niin hyvin, että joka solulla tuntee mitä sinä tunnet ja runot ovat aivan ihania💕.
Kiitos 💐Ihanaa kevättä sinulle 💐
Kunpa hoidot alkaisivat mahdollisimman pian. Tuo odotus on pahinta. Minå sairastuin kesällä 2012 ja toiseen syöpään vuosi sitten. Nyt on sitten 2 parantumatonta agressiivista syöpåå påållekkäin. Onneksi nykyiset estolääkkeet niin hyviä, että voi kuitenkin elää eikä kaikki aika mene nukkumiseen vaikka siihenkin menee aikaa. Toivon sinulle kovasti voimia ja nopeaa pääsyä tähän hoitojunaan, jonka pysäkit määrittelee tahdin ja suunnan tuoden samalla turvaa.
Kirjoitan facessa omaa blogia nimellä Kohti Unelmia!, jos kiinnostaa liittyä lukemaan.
Kiitos kun jaoit omaa tarinaasi 💗 Odottavan aika on tosiaan pitkä. Mentävä päivä kerrallaan. Kaikkea hyvää sinullekin 💐