Hyvää elämää kuoleman rajapinnoilla
Yritä tässä nyt sitten meditoida, kun jännittää niin hitosti. Ei pysty kovin kauaa hengitellä syvään ja rauhallisesti. Nyt vedetään ihan vaan pintahenkosilla koko päivä. Puitteet olisivat kyllä kunnossa jos jonkinlaiselle fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, kun aurinko lämmittää, meri kimmeltää ja Continue reading NRO 14. PERJANTAI 13.PÄIVÄ.
Aikamoinen vuorokausi takana, huh. Istuimme ystäväni kanssa eilen syöpälääkärin vastaanotolla molemmat nojautuneena tarkkaavaisesti häntä kohti, ettei vaan mikään asia menisi ohi. Hän vaikutti kovin asiantuntevalta ja kokeneelta. Kielimuuria oli jonkin verran ja se vähän vaikeutti kommunikaatiota. Hän ihmetteli, ettei mitään Continue reading NRO 13. LUOTA INTUITIOOSI.
Olen alkanut kuunnella kehoni ja mieleni viestejä tarkasti. Aluksi viestit olivat kuin keveitä kuiskauksia lempeässä tuulessa. Nyt viestejä ei enää voi olla kuulematta, ne vyöryvät päälle kuin koko kehon läpimäräksi kasteleva rankkasade. Olen alkanut nähdä ja kuulla paremmin. Minulle ojennetaan Continue reading NRO 12. HYVIIN JUTTUIHIN HURAHTANUT.
Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun ajoin autolla katolleni lumihankeen ja sain tämän keuhkosyöpädiagnoosin. Tuntuu, kuin siitä olisi valovuosi. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt aivan toisin. Ja onkin. Koskaan aiemmin elämässä en ole halunnut näin paljon elää, kuin juuri Continue reading NRO 11. MATKA ON VASTA ALUSSA.
Taas kerran soitto syöpäpolilta – aikaa pitää siirtää. Nyt sentään pysyttiin samassa päivässä, hieman vain kellonaika vaihtui ja lääkäri. Jo neljäs kerta siis, kun minun aikaani yritetään siirtää jollekin muulle kuin polin vakituiselle lääkärille. Olen vihainen ja pettynyt ja puran Continue reading NRO 10. LISÄÄ TUTKIMUKSIA.
ARGH!! Olen hoitaja, jota ottaa juuri nyt eniten päähän hoitoalan jatkuva resurssipula ja epäloogista kyllä, myös hoitajalakko. Olen joutunut itse oman alani toimimattomuuden uhriksi. Haluaisin olla marssimassa hoitajien kanssa kaduilla vaatimassa lisää palkkaa ja lisää kollegoita riviin. Samaan aikaa haluaisin Continue reading NRO 9. POTILAITA KUOLEE HOITOJONOIHIN. HOITOHENKILÖKUNTA VÄSYY. LISÄÄ HOITAJIA JA LÄÄKÄREITÄ! NYT HETI!
Se oli rankka vuosi. Vuosi 2008. Olin palanut loppuun hoitoalan esimiestehtävissä ja sairastuin masennukseen. Puoli vuotta meni syvissä vesissä ja harmaassa sumussa. Pikkuhiljaa vointini alkoi kuitenkin kohentua. Tuona aikana kirjoitin kasan runoja. Kirjoittaminen oli minun selviytymiskeinoni, minun terapiani. Sitä se Continue reading VIELÄKÖ KERÄÄN KATSEITA
Tiedät varmaan sen tunteen, kun jonotat baarissa pikkupäissäsi vessaan kamalassa kusihädässä. Jokainen minuutti repii rakkoasi ja tuntuu, että kohta et enää pysty pidättelemään, halkeat. Pöntön vieressä sukkahousujen alas saaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Onneksi vain vähän ehti lirahtaa pikkareihin, tipat kuivuu Continue reading NRO 8. NYT ODOTELLAAN.
Keuhkolääkäri soitti eilen. Bronkoskopianäytteistä todettiin adenokarsinooma eli rauhassolusyöpä. Olikin jo aiemmin tiedossa, ettei syöpääni voida leikata, koska se on niin levinnyt. Nyt sitten vielä tuon diagnoosin tarkentumisen myötä tiedän, ettei tätä syöpää voida täysin parantaa. Tai no, keuhkolääkäri sanoi, että Continue reading NRO 7. ADENOFUCKINGKARSINOOMA
Kolarista ja syöpädiagnoosista tulee huomenna kuluneeksi kolme viikkoa. Kolmessa viikossa koko elämä; katalin kärsimys ja iloista suurin. ———- On taas yksi näistä unettomista öistä. Jätän sinut nukkumaan ja hiivin olohuoneeseen kirjoittamaan. Olen oppinut varomaan niitä lattialautoja, jotka narisevat eniten. Sinä Continue reading NRO 6. KAHDENLAISIA KYYNELEITÄ