Category Archives: Blogi

Aikamoinen vuorokausi takana, huh. Istuimme ystäväni kanssa eilen syöpälääkärin vastaanotolla molemmat nojautuneena tarkkaavaisesti häntä kohti, ettei vaan mikään asia menisi ohi. Hän vaikutti kovin asiantuntevalta ja kokeneelta. Kielimuuria oli jonkin verran ja se vähän vaikeutti kommunikaatiota. Hän ihmetteli, ettei mitään Continue reading NRO 13. LUOTA INTUITIOOSI.→

Olen alkanut kuunnella kehoni ja mieleni viestejä tarkasti. Aluksi viestit olivat kuin keveitä kuiskauksia lempeässä tuulessa. Nyt viestejä ei enää voi olla kuulematta, ne vyöryvät päälle kuin koko kehon läpimäräksi kasteleva rankkasade. Olen alkanut nähdä ja kuulla paremmin. Minulle ojennetaan Continue reading NRO 12. HYVIIN JUTTUIHIN HURAHTANUT.→

Huomenna tulee tasan kaksi kuukautta siitä, kun ajoin autolla katolleni lumihankeen ja sain tämän keuhkosyöpädiagnoosin. Tuntuu, kuin siitä olisi valovuosi. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt aivan toisin. Ja onkin. Koskaan aiemmin elämässä en ole halunnut näin paljon elää, kuin juuri Continue reading NRO 11. MATKA ON VASTA ALUSSA.→

Taas kerran soitto syöpäpolilta – aikaa pitää siirtää. Nyt sentään pysyttiin samassa päivässä, hieman vain kellonaika vaihtui ja lääkäri. Jo neljäs kerta siis, kun minun aikaani yritetään siirtää jollekin muulle kuin polin vakituiselle lääkärille. Olen vihainen ja pettynyt ja puran Continue reading NRO 10. LISÄÄ TUTKIMUKSIA.→

ARGH!! Olen hoitaja, jota ottaa juuri nyt eniten päähän hoitoalan jatkuva resurssipula ja epäloogista kyllä, myös hoitajalakko. Olen joutunut itse oman alani toimimattomuuden uhriksi. Haluaisin olla marssimassa hoitajien kanssa kaduilla vaatimassa lisää palkkaa ja lisää kollegoita riviin. Samaan aikaa haluaisin Continue reading NRO 9. POTILAITA KUOLEE HOITOJONOIHIN. HOITOHENKILÖKUNTA VÄSYY. LISÄÄ HOITAJIA JA LÄÄKÄREITÄ! NYT HETI!→

Tiedät varmaan sen tunteen, kun jonotat baarissa pikkupäissäsi vessaan kamalassa kusihädässä. Jokainen minuutti repii rakkoasi ja tuntuu, että kohta et enää pysty pidättelemään, halkeat. Pöntön vieressä sukkahousujen alas saaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Onneksi vain vähän ehti lirahtaa pikkareihin, tipat kuivuu Continue reading NRO 8. NYT ODOTELLAAN.→

Keuhkolääkäri soitti eilen. Bronkoskopianäytteistä todettiin adenokarsinooma eli rauhassolusyöpä. Olikin jo aiemmin tiedossa, ettei syöpääni voida leikata, koska se on niin levinnyt. Nyt sitten vielä tuon diagnoosin tarkentumisen myötä tiedän, ettei tätä syöpää voida täysin parantaa. Tai no, keuhkolääkäri sanoi, että Continue reading NRO 7. ADENOFUCKINGKARSINOOMA→

Kolarista ja syöpädiagnoosista tulee huomenna kuluneeksi kolme viikkoa. Kolmessa viikossa koko elämä; katalin kärsimys ja iloista suurin. ———- On taas yksi näistä unettomista öistä. Jätän sinut nukkumaan ja hiivin olohuoneeseen kirjoittamaan. Olen oppinut varomaan niitä lattialautoja, jotka narisevat eniten. Sinä Continue reading NRO 6. KAHDENLAISIA KYYNELEITÄ→

Aulaan harhailee vanha, ilmeisen dementoitunut mies, joka on itse irrottanut kanyylinsa, verta valuu pitkin käsivartta. Kyselee, missä hän on ja tiedänkö missä hänen vaimonsa mahtaa olla? Vaistomaisesti katseeni etsii hanskatelinettä. Aa. En taidakaan nyt alkaa auttamaan. Ohjaan papan istumaan ja Continue reading NRO 5. LETKU KEUHKOISSA→

Viime päivinä kaikkien muiden tunteiden lisäksi olen ollut äkäinen, kiukkuinen, vihainen. Peruin lonkkaleikkauksen. Vituttaa kun koko ajan särkee ja on pakko kävellä hitaasti. Ottaa päähän, kun ei voi kiihkeästi tanssia eikä juosta lujaa. Hermostun kun mono ei mene kiinni sukseen, Continue reading NRO 4. VÄLILLÄ VITUTTAA – ENIMMÄKSEEN OLEN KUITENKIN KIITOLLINEN→